Madoff huijasi sijoittajiaan, jotka menettivät rahansa. Ennen spektaakkelimaista romahdustaan, Madoffin asiakaspiiri yleisesti kuitenkin luotti häneen. Viranomaisetkaan eivät tehneet hänestä erityistarkastuksia.
Voiko viralliseen regulaattorin hyväksyntään sitten luottaa rahoituslaitosten todellisen luotettavuuden suhteen? Ei, vaan kotiläksyt pitää tehdä siitä huolimatta, vaikka valvonnan seulan läpi pääseminen on arvokasta tietoa sekin.
Pitkän aikavälin träkki on tärkeää. Jos insitituutio on ollut
olemassa sata vuotta, sen vastapuoliriski on pienemmästä päästä. Tosin aina välillä yksittäinen rosvotreidaaja kuten Nick Leeson Baringsin kohdalla vetää hyvämaineisenkin talon lokaan lähes yön yli.
Henkilökohtainen maine lienee helpompi analysoida. Biljardipallovertaus on yksi tapa havainnollistaa asiaa visuaalisesti.
Pool-palloa voi näyttää kourassa niin, että katsoja näkee vain pallon etusivun ja numeron. Jos et tiedä mitä numero tarkoittaa, et voi tietää onko pallo yksivärinen vai kaksivärinen. Kun pallon ottaa pois kädestä, siitä on heti helppo nähdä sivusuunnasta kumpaa tyyppiä pallo on.
Maine mahdollistaa samanlaiset havainnot ihmisistä. Joku tuntemasi taho voi kertoa mielipiteensä neuvottelukumppanistasi. Tämä tuo arvokasta lisätietoa omiin vajavaisiin havaintoihisi (koska kahdenvälisissä keskusteluissa sinulle syötetään vain virallisen tahraton julkisivu).
Kun omat havaintosi naitetaan maineen kautta tulleeseen tietoon, saat selville neuvottelukumppanin todellisen luonteen, samoin kuten
poolia pelannut oppii, että numerot 1-7 ovat yksivärisiä ja numerot 9-15 ovat raidallisia.
Henkilökohtaisen ja institutionaalisen maineen erottaminen onkin toinen, vaikeampi juttu. Olen kuitenkin sitä mieltä että nämä korreloivat. Hyvämaineiset henkilöt eivät halua olla töissä huonomaineisissa yrityksissä. Oma löyhä suositukseni onkin luottaa ihmisiin enemmän kuin organisaatioihin. Tässä ei tosin pidä liikaa luottaa
välähdyksenomaiseen intuitioon.
